Sisäperämoottoriveneen tila yllätti Kenneth Lindbergin
Veneiden kuntotarkastusten suosio nousussa
Julkaistu: 9.6.2007
Jukka Perttu
HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Kenneth Lindberg havaitsee, että kaikuluotaimen ja lokilaitteen johtojen läpivienti on tehty peräpeiliin kehnonlaisesti. Läpiviennistä voi mennä vettä läpi.
Venekaupan yhteydessä tehtävät kuntotarkastukset ovat yleistymässä Suomessakin. Esimerkiksi Ruotsissa käytetyn veneen kauppaan liittyy yleisesti asiantuntijan kuntoarvio.
Käytännössä tarkastus sujuu niin, että veneestä kiinnostunut ostajakandidaatti tilaa venetarkastajan tutkimaan paattia.
Espoon perukoilla tutkitaan 8 metriä pitkää ja 2,9 metriä leveää sisäperämoottorivenettä. Alus on Bayliner vuodelta 1990, ja voimanlähteenä on muutaman vuoden nuorempi 270-hevosvoimainen diesel. Sipoolainen venetarkastaja Kenneth Lindberg kuljettaa kosteusmittaria pitkin Baylinerin lujitemuovisia pohja- ja kylkipintoja. Laite mittaa sähkönjohtavuutta. Kuiva lujitemuovi johtaa kehnosti sähköä, mutta jos seassa on vettä, sähkönjohtokyky kasvaa. Pakkasella mittaus ei tällä laitteella suju, sillä laite ei tunnista jäätä. Rakenteisiin pesiytynyt kosteus on veneelle myrkkyä, sillä se vaurioittaa ja tuhoaa lujitemuovirakenteita.
Kylkien kohdalla mittari osoittaa maltillisia lukuja. Pohjalla lukema kuitenkin kasvaa huolestuttavaksi. Lindberg havaitsee pohja-alueen lievän kosteuden syyn. Veneen pohjan ja lattian välinen sisäpohja on alun perin tehty niin tiiviiksi, ettei alue tuuletu kunnolla. "Se on uudenaikaisissa veneissä yleinen rakenteellinen heikkous. Ne valmistetaan kestämään vain tietty aika. Tämäkin kestää kyllä vielä parikymmentä vuotta lisää, jos sitä huolletaan ja pidetään hyvin."
Pohja-alueella on myös niin sanottuja osmoosikuplia. Kuplat syntyvät, kun vesi imeytyy rakenteisiin. Makeassa vedessä osmoosikuplia syntyy herkemmin kuin meressä.
Tässä tapauksessa kuplavauriot on vähäisiä, ja ongelma hoituu, kun kuplakohdat hiotaan ja käsitellään asianmukaisella tavalla.
Ulkopinnoilta löytyy useita pieniä vaurioita - enemmän kuin keskivertoveneestä.
Lindberg löytää pohjasta myös pienen kolon. "Se on paikattu huonosti, pelkällä tiivistemassalla. Kolo kannattaa paikata epoksikitillä."
Takaoikealla metallinen kylkilista on painunut sisään lievästi. "Kun listan vaihtaa, kylki palautuu ennalleen."
Lindberg havaitsee, että lokilaitteen ja kaikuluotaimen johtojen läpivienti on tehty peräpeiliin amatöörimäisesti: läpiviennin reikä on kovin alhaalla, lähellä vesirajaa ja tiivistys on tehty "vain tällaisella kittauksella. Tuosta saattaa päästä vettä läpi".
Lindbergin loppuarvio rungosta on, että vaikka siinä on tavallista enemmän vaurioita, siinä ei ole mitään vakavaa vikaa. Pikkuviat ovat korjattavissa melko vähällä vaivalla.
Kenneth Lindberg on koulutukseltaan laivanrakennusinsinööri, ja hän on työskennellyt veneiden parissa vuosikymmeniä. Tarkastuksia hän on tehnyt parikymmentä vuotta.
Työkokemusta on muun ohessa Wärtsilän jäänmurtajalaboratoriosta, veneiden tuonti- ja vientikaupasta sekä veneiden huollosta.
Lindberg on yksi Venealan keskusliiton Finnboatin hyväksymistä venetarkastajista.
"Tarkastukset ovat lisääntymään päin. Kalenterini on nyt niin täynnä, että seuraavat ajat ovat vasta syksylle." Pääsyynä aikojen vähyyteen on kuitenkin se, että Lindberg toimii myös yrittäjänä ja muun muassa maahantuo katto- ja lattiapinnoitteita, ja parhaillaan alalla on tiivis sesonki meneillään.
Nyt tekeillä olevasta venetarkastuksesta hän veloittaa 350 euroa, mikä ei ole iso siivu kymmenientuhansien eurojen arvoisesta veneestä.
Pääkaupunkiseudulla tavallinen tarkastustaksa on 350-400 euroa.
Seuraavaksi Lindberg tutkii sisustuksen, moottorin ja vetolaitteen.
Sisällä näyttää hyvältä: siistiä eikä homettakaan löydy. Vaihdevipu liikkuu hyvin, eikä veneen pituussuuntaan nähden poikittain laitettujen jäykistinlevyjen ja lattian liitoskohdissa näy hiushalkeamia. Mikään ei ole liikkunut myöskään kaappien rakenteissa eikä irronneita ruuveja piilottele nurkissa.
Todelliset ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun venetarkastaja Lindberg perehtyy moottoritiloihin. Samoissa tiloissa ovat myös akut sekä pääkatkaisin. Ne pitäisi siirtää toisaalle, sillä akkujen kipinöinti lisäisi moottoritiloissa tulipalon riskiä.
Moottoripalossa sähköjen katkaisu ei onnistuisi, kun pääkatkaisija on moottoritilassa.
Iso diesel on selvästi liian raskas veneeseen. "Vene on suunniteltu kevyemmille bensakoneille."
Pakoputki kulkee liian alhaalla, moottoritilan pohjaa myöten. "Moottori voi hörpätä lähellä vedenrajaa olevan pakoputken kautta vettä etenkin, kun raskas diesel painaa perää alas."
Jos vene jätetään laituriin perä ulospäin, se on vaarassa upota myrskyllä raskaan takapainon vuoksi.
Jäähdytysvesiputken läpiviennin kohdalla on puuosa, mikä on huono ratkaisu, sillä puuhan mätänee ja hajoaa paikassa, jossa on kosteutta tarjolla.
Kenneth Lindberg ähkäisee tuskaisesti, kun hän kokeilee vetolaitteen eli potkuriosan toimivuutta.
"Tämä heiluu liikaa. Syynä on ilmeisesti säätövika. Vetolaite on kiinnitettävä uudelleen."
"Vene pitäisi viedä huoltoon ja laittaa siellä kuntoon. Luulisin, että sen jälkeen se toimii ihan hyvin. Toimivuus on kuitenkin vielä varmistettava koeajossa."
"Oudoista asennuksista näkee, ettei tätä venettä ole pidetty kovin ammattitaitoisesti", Lindberg pohtii.
Lisää aiheesta:
TIETOKULMAFinnboatin venetarkastajat 9.6.2007